Olipa kerran tuikitavallinen 70 -luvulla rakennettu lähiökerrostalo. Erään kerran asukkaat illastivat korkeimman kerroksen asunnoissa. Ilonpidon lomassa asukkaiden keskuudessa nousi toive siitä, että näkymästä saisi nauttia useammin - yhteisellä tilallakin olisi paljon käyttöä. Ajatus johti toimintaan. Talonyhtiö rakensi katolle näköala-juhlatilan, jonka rahoitus saatiin umpipäätyyn rakennettavien uusien pienten asuntojen tuloilla. Samalla saatiin kaivattu toimintapiha käyttämättömän nurmipenkan tilalle. Kokonaisuudesta hyötyivät niin vanhat ja uudet asukkaat kuin koko suomalainen yhteiskunta: yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on ekologisuutta parhaimmillaan.
[seuraava]